Nuorison pelaaminen

7.4.2017 |

Nuorten pelaaminen on nykyään hyvin yleistä ja nuorison näkeekin hyvin usein kännykkä kädessä pelaamassa tai olemalla sosiaalisessa mediassa.  Tilastoista voidaan kertoa, että suomalaisista 60% pelaa pelejä aktiivisesti kerran kuukaudessa. Miehet 66 minuuttia päivässä ja naiset 29 minuuttia. Suosituin peligenre on tosin hieman yllättävä: pulmanratkonta- ja korttipelit. Hyvänä kakkosena tulevat strategia- ja ammuskelupelit.

Monesti pelaaminen nähdään vanhempien silmin haittana, mutta siitä on myös paljon hyötyä, kun pelaaminen pidetään kohtuullisena. Aivotutkijoiden mukaan pelit voivat päinvastoin kehittää nuorten aivoja. Tietokonepelejä pelaavia nuoria ja aikuisia on tutkittu melko paljon, varsinkin first-person-shooter-pelien pelaajia, jolla tarkoitetaan reaaliaikaista ampumispeliä, missä pelaaja näkee kuvakulman aseen takaa sotilaan näkökulmasta. FPS-pelien on todettu kehittävän pelaajien tarkkaavaisuutta, keskittymistä, sekä aivoja, koska ne pakottavat pelaajan huomioimaan nopeatempoisessa ympäristössä useita asioita samaan aikaan. Vaikutuksia on huomattu myös reaktioajassa, sekä työmuistissa.

Rakennuspelit kehittävät taas lapsen luovuutta ja hahmottamista ja näistä ehkä parhaana esimerkkinä voidaan ottaa Minecraft-peli, jota pelataan jo useassa koulussa ihan oppitunneilla. Minecraft avaa pelaajalle 3D-maailman, jossa voidaan erilaisista materiaaleista ja mineraaleista rakentaa lähes mitä tahansa.

 

15–16-vuotiaat suomalaisnuoret pelaavat myös paljon erilaisia rahapelejä useammin mitä eurooppalaisnuoret keskimäärin. Uudet nettikasinot keräävät paljon pelaajia ja joka viides (20 prosenttia) suomalaisnuorista kertoi pelanneensa rahapelejä ainakin kerran viimeisen vuoden aikana, kun eurooppalaisnuorista näin oli tehnyt 14 prosenttia. Pelaajat kertovat kokemuksia Queen Vegas nettikasinosta. Myös säännöllisesti rahapelejä pelaavien osuus oli Suomessa eurooppalaista keskiarvoa suurempi.

Pelaamisesta on kehittynyt myös oma urheilulajinsa: Kilpapelaaminen, joka on yleistynyt huomattavasti 2010-luvulla. Ammatikseen Suomessa pelaa kymmenkunta ihmistä. Kilpapelaamisessa liikkuvat hyvin suuret rahat ja turnauksien voittajat voivat tienata

Suomalaisten suosituimpia digitaalisia pelejä ovat pasianssipelit, Angry Birds ja veikkauspelit. Miehet pelaavat aktiivisesti NHL-urheilupelejä, vedonlyöntipelejä sekä toimintapelisarjoja kuten Battlefield, Call of Duty ja Grand Theft Auto. Naisten suosituimmat pelit olivat mahjong, Candy Crush ja The Sims

Kommentit pois päältä artikkelissa Nuorison pelaaminen

Lumene Nordic Neutrals

16.8.2016 |

Lumene geelilakat

Kanervia, Jäähuntu, Silokallio, Usvaniitty ja Matt Top Coat ovat Lumenen syksyn uutuus geelilakat. Tykkään jostain syystä hirmusesti siitä, että tuotteilla on ihanat nimet jotka kuvastavat sitä väriä tai maailmaa mitä niiden on Lumenen mielestä tarkoitus edustaa. Kokonaisuus on aina kokonaisuus. Geelilakat ovat superhyviä ja kestäviä, tykännyt jo pitkään.

Lumene huulipunat

True passion huulipunan värivalikoima on laajentunut ja syksyn uutuussävyt ovat murrettuja roosan ja ruskean sävyjä. Nämä ovat kuin tehty minua varten. Tumma marsalanpunainen on kuin pikkujoulu elokussa ja luonnollinen nude ei poistu valikoimista varmaan koskaan, eikä ole tarvettakaan.

Joko olet bongannut oman suosikkivärisi?

Ei kommentteja

Suojaa ihosi auringolta

25.7.2016 |

Nurme Tanning oil

Kappas vaan, sieltä ne helteet pukkaavat tulemaan ja tässä on aivan ihana Tanning Oil Nurmelta.

Acorelle ruohonjuuri

Aurinkovoiteeksi suosittelen puolestaan Acorellen tuotteita. Ehdoton suosikkini nyt ja ensi kesänäkin.

Löytyy Ruohonjuuresta.

Ei kommentteja

Ég er kominn heim

7.7.2016 |

Perhostytto

Minulla on suunnitelma itseni suhteen.

Nuorena tein suunnitelman tulevaisuuden suhteen ja toivoin sitä sun tätä ja sainkin kaikki asiat. Tosin osa niistä  tulivatkin maksamaan aika paljon mutta sitähän se elämä on. Pitää varoa mitä toivoo, sillä se toive voi toteutua. Tuolloin en koskaan ajatellut, että ne maksavat minulle niin paljon kipua. Nyt kun sitä on taas viisaampi niin olen päättänyt, että teenkin suunnitelman itseni suhteen, en tulevaisuuteni.

Minun Royal plääni on, että en tee yhtään mitään!

Tänä vuonna en siis tee mitään projekteja vaan luovutan ne eteenpäin ja olen vain.

Aion vain olla itsekseni, ristiä käteni ja halata itseäni kerran päivässä aamuin illoin ja olla Kiitollinen. Aion myös huomioida itseäni antamalla itselleni vielä enemmän lepoa ja aikaa. Aikaa olla vain. Annan musiikille mahdollisuuden ja ehkä kosken pianoon 13 vuoden jälkeen ja katson, onko vanha taito tallella? Villi arvaukseni on, että ei taida olla, vaan sorminäppäryys on kadonnut vuosien saatossa ja muutama Bachin preluudi saadaan soittaa läpi verryttelynä ennenkuin Mozartin tuotantoon uskaltaa koskeakaan. Toisaalta, Myrskyluodon Maija taittuu aina.

En ole myöskään kolmeen vuoteen piirtänyt mitään. En edes postfix lappuihin (jos ei nyt muutamaa kirkkovenettä lasketa)! Mutta meilläpäin ei oo tapana laskea.

Olen aina piirtänyt elämäni ja kokemukseni kuviksi ja sitten tuli se hetki elämässäni kun en enää halunnut. Muut halusivat, että olisin jatkanut piirtämistä ja taiteen luomista. Mutta minä en halunnut ja siihen vaikutti moni asia miksi näin pääsi tapahtumaan. Oli kuin olisin pitänyt omat hautajaiset, joihin itse osallistuin, kun pidin muutama vuosi sitten 20 -vuotis juhlanäyttelyni. Olin läsnä mutta en kuitenkaan ollut. Hetki oli äärettömän surullinen, sillä olisin toivonut kahden ihmisen olevan tuolloin paikalla mutta he eivät olleet. Toinen ei varmaan tiennyt ja toinen oli kuollut. Tuolloin tuntui kuin millään ei olisi merkitystä mutta olihan sillä, sillä juuri tuo tienhaara pisti liikkeelle jotain todella suurta. Nämä helmet ymmärtää aina 3-5 vuoden viiveellä, eikä tämäkään ollut mikään poikkeus.

Nyt olen saanut kauneudesta ja toivosta kiinni ja matka kynän käteen ottamiseen on todella lyhyt. Vielä se odotuttaa mutta uskon, että siihen ei mene enää kovinkaan kauaa.

Nyt on aika hyvä fiilis.

Ég er kominn heim o ég er rosalega heppin!

Nyt on aika toivottaa mirka takaisin.

Ei kommentteja

Kun elämä on liian rankkaa

5.7.2016 |

UNICORN

Ei kommentteja

Att se en glimt av sitt gamla jag

4.7.2016 |

kaislat

penkki

haavi

vaijeri

jokimaisema

Ni vet, vissa saker så tar man på vissa språk och detta känns nu så att jag bara måst ta dethär på svenska. Helst sku ja vila ta he på dialekte me hesku ga föbi fö så mang o he er ju fö assit he, elde ere?

Så vi återgår till svenskan.

Idag upplevde ja nåt då ja satt på tåget dryga 1000 kilometer. Jag såg nämligen en liten glimt av mitt gamla jag, då jag tittade ut ur fönstret och var på en jobbresa.

Det har varit en jävla tuff resa att hitta sej själv efter skilsmässan man utsattes för, men det har varit trots all skit mitt livs bästa resa. Ni vet, skilsmässor kommer inte på såndäna paketresor man kan beställa på förhand. Nähe, dom kommer vanligen oväntat och man måst hoppa på resan oberoende om man vill eller int. Men utan den här resan jag utsattes för, skulle jag aldrig ha hittat tillbaka till mej själv, innan det skulle kanske ha varit för sent. För så var det, det menade bli försent.

Flere gånger har ja undrat över, att hur i helvete kan man tappa totalt sej själv och allt det man tror och står för?  Egentligen så är det vädigt enkelt tror jag, för vi är för nära oss själva och därav så ser vi inte och vi bara blundar och förblir blinda och låter tystnaden sluka oss i sin sväva.

Att tappa bort sej sakta men säkert kändes som att man kvävs med en still blick och ingen gör eller säger nåt, inte man själv i minsta för hand.

Det är inte lätt att låta sitt gamla jag komma och ta över igen, fast man vill för det går inte bara. Det är inte att knäppa fingrarna och allting är tillbaka, nähe, så funkar det inte i riktiga världen.

Men jag tog inte allt tillabaka från mitt gamla jag, utan jag valde och jag beslöt att välja försiktigt. För 13 år har gått och jag är inte den samma, tack o lov för det för det innebär att jag lärt mej nåt på resan min genom åren.

Om ni eller jag för den delen undrar vad som är annorlunda?

Jag kan säga att jag stressar inte nåt mer (ni kommer snart alla att få en tidning hem där det står lite mera om detta, typ i en känslig intervju format). Nu är det typ en mygga, som är det enda som får mej att svära på tväran och då kommer det en hel del tunga ord. För att jag bara Älskar att svära på finska och hårt. För sådan är jag.

Människor och deras idiotism gör inte mej nåtmer att jag tappar kontrollen, om man inte räknar med en person som får mej att tappa balansen på en sekund och med en blick (men vi låtsas att vi inte räknar det med här, för det känns kanske lite för känslomässigt men så är det). Vissa saker är bara så stora att man tappar balansen och man kan inte göra nåt åt det. Man kan bara tacka Gudarna för att man inte balanserar just då på strapetsen på Moskva circus, för det skulle inte sluta bra det där.

Ni vet va jag menar?

Det som är annorlunda nu till mitt unga jag, är att jag vill inte ha något nåt mer. Jag fick allt det där med fina hus, jobb, make, barn, resor runt världen, respekt, karriär och allt det jag trodde att jag ville. Nuförtiden vill jag inte kontrollera mej eller andra, eller livet för den delen. Jag bara har inga förväntningar när det gäller människor och situationer för its not in my hands. Det är inte det att jag skulle ha gett upp, nej, tvärtom, jag vill bara ge åt andra och hjälpa och sen tar jag emot det som kommer.

För jag vill tro, att det kommer tillbaka. Allt det kommer tillbaka, bara om man inte tvingar det, utan väntar i lugn och ro. För typ det har jag hittat, ett litet lugn imej (som stormar emellanåt) men typ för det mesta, så försöker jag hitta lugnet och bara andas och tänka ut, att det finns människor i mitt liv som vill vara runt omkring mej.

Av fri vilja.

Att det finns människor som vill mej bara väl.

Jag släppte en svart korp ut ur buren för tretton år sedan, och nu sitter jag lugnt på min sten och väntar att korpen hittar  tillbaka.

Hem.

Till mej.

 

Ei kommentteja

Maaseutu ajelulla hämmennystä aiheuttamassa

3.7.2016 |

Seina

Se kesa

seinakukat

siniset hajuherneet

Seljes

lumpeet

silta

Lähdettiin pienelle roadtripille kaverin kanssa ja totesimme, että Seljesin lomakylä on vaihtanut paikkaa sitten viime näkemän kun löysimme itsemme Kaustisen rajalta ja olimme kuitenkin vain ajaneet suoraa tietä eteenpäin.

Sandbackan riippusilta löytyi viime vuotta helepommin ja yhtä ystävällinen moskiitto armeija oli meitä vastassa. Tästä intaantuneena ajattelimme ajella Lahnakoskelle mutta löysimme itsemme Käläviän Peltokorvesta.

Ihan oikeesti, miten tää on mahdollista?

Kyllä Keski-Pohojammaa vaan on kaunis.

♥ ♥ ♥

 

Ei kommentteja

Mun ainoo rakkautein

3.7.2016 |

Ei kommentteja

Elämä on omia valintoja täynnä

30.6.2016 |

over

Elämä on valintoja.

Elämään kuuluu aina molemmat kolikon kääntöpuolet ja rikkaita ovat he, jotka pääsevät tutustumaan kolikon molempiin puoliin. Tosin se hinta voi sillä hetkellä tuntua turhan kalliilta mutta loppupelissä se on lottovoitto.

Rikkaimpia ovat mielestäni he jotka kykenevät kaiken keskellä muuttumaan, sillä mikään ei ole voimakkaampaa ja kantavampaa kuin muutos. Onnistuakseen tulee kuitenkin halu muutokseen olla todellakin vahva, sillä sinä olet se ainoa ihminen joka voi sen muutoksen toteuttaa.

On ihmisiä jotka voivat pistää muutoksia ja maanvyöryjä liikeelle mutta vain itse voi todellisen muutoksen saada aikaiseksi. Hyvin harva meistä uskaltaa lähteä tälle muutoksen tielle, sillä se on ehkä elämän yksi pelottavimmista reiteistä, sillä se on suora tie omaan itseemme ja matkalla sinne joutuu kohtaamaan monta virhettä, erhettä ja puuttellisuutta jotka tulee käsitellä jotta voi päästä itsensä kanssa maaliin.

Toisia ei käy muuttaminen eikä edes yrittäminen.

Vain omaa käytöstään voi muuttaa ja täytyy myös muistaa, että sitä on myös vastuussa vain itsestään ja omasta muutoksestaan.

Mitä se muutos vaatii toteutuakseen?

Se vaatii tahtotilan ja vahvan halun, sillä mitään muuta voimavaraa se ei saa itselleen tuolle alkusysäykselle. Se tarvii myös ymmärryksen siitä, että kokee ja päättää, että on tarpeeksi arvokas saavuttaakseen jotain muuta kuin sen vanhan totutun tai huonoksi todetun.

Muutos vaatii todella paljon mutta kerran sen koettuaan ihminen tietää, että mikä tahansa on mahdollista.

Ei kommentteja

Kunnon tyynyt upposivat oikeaan päähään

28.6.2016 |

Jensen beds

Jensen tyynyt

Jensen dynor

Tiedättekö mitä! Nyt kävi niin mieletön tuuri, että voitin instragramista Jensen bedsien 2 Temp Smart tyynyä. Eikä ihan mitä vain tyynyjä vaan maailman parhaimmat tyynyt.

Ei ole mikään valtionsalaisuus, että olen kärsinyt niska- ja hartiakivuista koko ikäni. En tosin ole koskaan viitsinyt panostaa laadukkaisiin tyynyihin. Joskus aikoinani minulla oli niitä aaltomallisia vaahtomuovisia terveystyynyjä mutta ne ei oikein ollut minun juttu. Epämukavaa nukkua joku kaukalo niskan alla.

Nyt sitten voitin TempSmart lämpösäätöiset tyynyt jotka aktiivisesti tasaavat lämpötilanvaihtelua, jotka aiheuttavat rauhatonta nukkumista. Näissä tyynyissä on miljoonia pieniä mikrokapseleita jotka jatkuvasti mukautuvat ihon ilmastoon ja varaavat sekä absorboivat ja luovuttavat ylimääräistä lämpöä tarpeen mukaan. Tyynyn korkeutta on helppo säädellä itse, sillä mukaan tulee pussi johon voi ottaa ylimääräiset fyllingit tyynystä talteen. Tyynyt voi pestä 60 asteessa ja rumpukuivata.

Kolmen yön jälkeen heräsin aamulla siihen hämmennyksen tilaan, että jokin ei ole kohillansa. Nimittäin, liki kaikki niskakivut olivat hävinneet ja hartioita ei kinnannut ensi töikseen kun silimänsä sai auki. Eikä pääni myöskään ollut läpimärkä. Oletan, että se on tyynyjen ansiota sillä elämäni ei ole muuttunut mitenkään noina kolmena päivänä. Meillä tullaan kyllä jatkossakin nukkumaan näillä tyynyillä ja tutustumaan tyyny- ja sänkymallistoihin oikein ajatuksen kera.

Kiitos, että arpaonni osui kohdalleni.

Tyynyt upposivat oikeaan päähän;)

Ei kommentteja