Lumene Nordic Neutrals

16.8.2016 |

Lumene geelilakat

Kanervia, Jäähuntu, Silokallio, Usvaniitty ja Matt Top Coat ovat Lumenen syksyn uutuus geelilakat. Tykkään jostain syystä hirmusesti siitä, että tuotteilla on ihanat nimet jotka kuvastavat sitä väriä tai maailmaa mitä niiden on Lumenen mielestä tarkoitus edustaa. Kokonaisuus on aina kokonaisuus. Geelilakat ovat superhyviä ja kestäviä, tykännyt jo pitkään.

Lumene huulipunat

True passion huulipunan värivalikoima on laajentunut ja syksyn uutuussävyt ovat murrettuja roosan ja ruskean sävyjä. Nämä ovat kuin tehty minua varten. Tumma marsalanpunainen on kuin pikkujoulu elokussa ja luonnollinen nude ei poistu valikoimista varmaan koskaan, eikä ole tarvettakaan.

Joko olet bongannut oman suosikkivärisi?

Ei kommentteja

Vapaa stressistä

29.7.2016 |

vapaa mirka

Hei kaikille uusille ja vanhoille lukijoille.

Sillä aikaa kun Pirkka-lehti oli painokoneiden alla, minä otin oman nimeni Johanssonin takaisin ja samalla siirsin voimani ja hyvinvointi ajatukseni blogiini, jota kirjoitin ennen avioeroani ja äärettömän ressaavaa elämäntilannetta.

Minut löydät pohdintojen ja hyvää tekevien tekojen siivittämänä osoitteesta

www.mirkajohansson.fi

Tuossa blogissa käydään läpi monia asioita mistä ei uskalleta puhua tai kuvitellaan, että sitä on itse ainoa ihminen maailmassa joka pähkäilee näiden asioiden kanssa.

Blogi päivittyy lähes päivittäin, sillä asiaa on paljon.

Meitä on monia joilla elämä ei ole mennyt ihan niinkuin sitä on itse nuorena ajatellut. Yhtä moni meistä on myös selvinnyt noista ajoista.

Polku on harvoin suora. Tärkeintä omassa(kin) elämässä on matkanteko ja se kipeä muutos, sillä vain muutoksen jälkeen voi saavuttaa jotain todella kaunista ja arvokasta.

Muutoksessa ihminen joutuu enemmän tai vähemmän kohtaamaan itsensä, halusi sitä tai ei.

Elämä on loppujen lopuksi hirveän lyhyt ja koskaan ei tiedä milloin oma matkamittari on tullut tiensä päähän.

Siksipä onkin tärkeää, että tuon vallalla olevan aikansa viettää ihmisten seurassa jotka haluavat vapaasta tahdosta olla kanssasi ja nauttia sinun seurastasi. Muista, sinä olet arvokas.

♥ ♥ ♥

Ei kommentteja

Suojaa ihosi auringolta

25.7.2016 |

Nurme Tanning oil

Kappas vaan, sieltä ne helteet pukkaavat tulemaan ja tässä on aivan ihana Tanning Oil Nurmelta.

Acorelle ruohonjuuri

Aurinkovoiteeksi suosittelen puolestaan Acorellen tuotteita. Ehdoton suosikkini nyt ja ensi kesänäkin.

Löytyy Ruohonjuuresta.

Ei kommentteja

Ihana lasten Mini Pop-puistopäivä

11.7.2016 |

popuppuisto_juliste_valmis

Nyt kaikki porukalla ensi lauantaina 16.7 Naakkapuistoon.

Päivällä myynnissä kivoja tuotteita ja illa Guardia Nuevan konsertti.

Heidi K leikkaa lasten hiuksia 5-12€ hintaan ja valokuvaaja Ulla Nikula pistää pystyyn Pop-Up valokuvauspisteen jossa voit kuvauttaa kullanmurusi.

Sinun ei tarvitse kuin tulla paikalle ja nauttia.

Ei kommentteja

Ég er kominn heim

7.7.2016 |

Perhostytto

Minulla on suunnitelma itseni suhteen.

Nuorena tein suunnitelman tulevaisuuden suhteen ja toivoin sitä sun tätä ja sainkin kaikki asiat. Tosin osa niistä  tulivatkin maksamaan aika paljon mutta sitähän se elämä on. Pitää varoa mitä toivoo, sillä se toive voi toteutua. Tuolloin en koskaan ajatellut, että ne maksavat minulle niin paljon kipua. Nyt kun sitä on taas viisaampi niin olen päättänyt, että teenkin suunnitelman itseni suhteen, en tulevaisuuteni.

Minun Royal plääni on, että en tee yhtään mitään!

Tänä vuonna en siis tee mitään projekteja vaan luovutan ne eteenpäin ja olen vain.

Aion vain olla itsekseni, ristiä käteni ja halata itseäni kerran päivässä aamuin illoin ja olla Kiitollinen. Aion myös huomioida itseäni antamalla itselleni vielä enemmän lepoa ja aikaa. Aikaa olla vain. Annan musiikille mahdollisuuden ja ehkä kosken pianoon 13 vuoden jälkeen ja katson, onko vanha taito tallella? Villi arvaukseni on, että ei taida olla, vaan sorminäppäryys on kadonnut vuosien saatossa ja muutama Bachin preluudi saadaan soittaa läpi verryttelynä ennenkuin Mozartin tuotantoon uskaltaa koskeakaan. Toisaalta, Myrskyluodon Maija taittuu aina.

En ole myöskään kolmeen vuoteen piirtänyt mitään. En edes postfix lappuihin (jos ei nyt muutamaa kirkkovenettä lasketa)! Mutta meilläpäin ei oo tapana laskea.

Olen aina piirtänyt elämäni ja kokemukseni kuviksi ja sitten tuli se hetki elämässäni kun en enää halunnut. Muut halusivat, että olisin jatkanut piirtämistä ja taiteen luomista. Mutta minä en halunnut ja siihen vaikutti moni asia miksi näin pääsi tapahtumaan. Oli kuin olisin pitänyt omat hautajaiset, joihin itse osallistuin, kun pidin muutama vuosi sitten 20 -vuotis juhlanäyttelyni. Olin läsnä mutta en kuitenkaan ollut. Hetki oli äärettömän surullinen, sillä olisin toivonut kahden ihmisen olevan tuolloin paikalla mutta he eivät olleet. Toinen ei varmaan tiennyt ja toinen oli kuollut. Tuolloin tuntui kuin millään ei olisi merkitystä mutta olihan sillä, sillä juuri tuo tienhaara pisti liikkeelle jotain todella suurta. Nämä helmet ymmärtää aina 3-5 vuoden viiveellä, eikä tämäkään ollut mikään poikkeus.

Nyt olen saanut kauneudesta ja toivosta kiinni ja matka kynän käteen ottamiseen on todella lyhyt. Vielä se odotuttaa mutta uskon, että siihen ei mene enää kovinkaan kauaa.

Nyt on aika hyvä fiilis.

Ég er kominn heim o ég er rosalega heppin!

Nyt on aika toivottaa mirka takaisin.

Ei kommentteja

Kun elämä on liian rankkaa

5.7.2016 |

UNICORN

Ei kommentteja

Att se en glimt av sitt gamla jag

4.7.2016 |

kaislat

penkki

haavi

vaijeri

jokimaisema

Ni vet, vissa saker så tar man på vissa språk och detta känns nu så att jag bara måst ta dethär på svenska. Helst sku ja vila ta he på dialekte me hesku ga föbi fö så mang o he er ju fö assit he, elde ere?

Så vi återgår till svenskan.

Idag upplevde ja nåt då ja satt på tåget dryga 1000 kilometer. Jag såg nämligen en liten glimt av mitt gamla jag, då jag tittade ut ur fönstret och var på en jobbresa.

Det har varit en jävla tuff resa att hitta sej själv efter skilsmässan man utsattes för, men det har varit trots all skit mitt livs bästa resa. Ni vet, skilsmässor kommer inte på såndäna paketresor man kan beställa på förhand. Nähe, dom kommer vanligen oväntat och man måst hoppa på resan oberoende om man vill eller int. Men utan den här resan jag utsattes för, skulle jag aldrig ha hittat tillbaka till mej själv, innan det skulle kanske ha varit för sent. För så var det, det menade bli försent.

Flere gånger har ja undrat över, att hur i helvete kan man tappa totalt sej själv och allt det man tror och står för?  Egentligen så är det vädigt enkelt tror jag, för vi är för nära oss själva och därav så ser vi inte och vi bara blundar och förblir blinda och låter tystnaden sluka oss i sin sväva.

Att tappa bort sej sakta men säkert kändes som att man kvävs med en still blick och ingen gör eller säger nåt, inte man själv i minsta för hand.

Det är inte lätt att låta sitt gamla jag komma och ta över igen, fast man vill för det går inte bara. Det är inte att knäppa fingrarna och allting är tillbaka, nähe, så funkar det inte i riktiga världen.

Men jag tog inte allt tillabaka från mitt gamla jag, utan jag valde och jag beslöt att välja försiktigt. För 13 år har gått och jag är inte den samma, tack o lov för det för det innebär att jag lärt mej nåt på resan min genom åren.

Om ni eller jag för den delen undrar vad som är annorlunda?

Jag kan säga att jag stressar inte nåt mer (ni kommer snart alla att få en tidning hem där det står lite mera om detta, typ i en känslig intervju format). Nu är det typ en mygga, som är det enda som får mej att svära på tväran och då kommer det en hel del tunga ord. För att jag bara Älskar att svära på finska och hårt. För sådan är jag.

Människor och deras idiotism gör inte mej nåtmer att jag tappar kontrollen, om man inte räknar med en person som får mej att tappa balansen på en sekund och med en blick (men vi låtsas att vi inte räknar det med här, för det känns kanske lite för känslomässigt men så är det). Vissa saker är bara så stora att man tappar balansen och man kan inte göra nåt åt det. Man kan bara tacka Gudarna för att man inte balanserar just då på strapetsen på Moskva circus, för det skulle inte sluta bra det där.

Ni vet va jag menar?

Det som är annorlunda nu till mitt unga jag, är att jag vill inte ha något nåt mer. Jag fick allt det där med fina hus, jobb, make, barn, resor runt världen, respekt, karriär och allt det jag trodde att jag ville. Nuförtiden vill jag inte kontrollera mej eller andra, eller livet för den delen. Jag bara har inga förväntningar när det gäller människor och situationer för its not in my hands. Det är inte det att jag skulle ha gett upp, nej, tvärtom, jag vill bara ge åt andra och hjälpa och sen tar jag emot det som kommer.

För jag vill tro, att det kommer tillbaka. Allt det kommer tillbaka, bara om man inte tvingar det, utan väntar i lugn och ro. För typ det har jag hittat, ett litet lugn imej (som stormar emellanåt) men typ för det mesta, så försöker jag hitta lugnet och bara andas och tänka ut, att det finns människor i mitt liv som vill vara runt omkring mej.

Av fri vilja.

Att det finns människor som vill mej bara väl.

Jag släppte en svart korp ut ur buren för tretton år sedan, och nu sitter jag lugnt på min sten och väntar att korpen hittar  tillbaka.

Hem.

Till mej.

 

Ei kommentteja

Maaseutu ajelulla hämmennystä aiheuttamassa

3.7.2016 |

Seina

Se kesa

seinakukat

siniset hajuherneet

Seljes

lumpeet

silta

Lähdettiin pienelle roadtripille kaverin kanssa ja totesimme, että Seljesin lomakylä on vaihtanut paikkaa sitten viime näkemän kun löysimme itsemme Kaustisen rajalta ja olimme kuitenkin vain ajaneet suoraa tietä eteenpäin.

Sandbackan riippusilta löytyi viime vuotta helepommin ja yhtä ystävällinen moskiitto armeija oli meitä vastassa. Tästä intaantuneena ajattelimme ajella Lahnakoskelle mutta löysimme itsemme Käläviän Peltokorvesta.

Ihan oikeesti, miten tää on mahdollista?

Kyllä Keski-Pohojammaa vaan on kaunis.

♥ ♥ ♥

 

Ei kommentteja

Mun ainoo rakkautein

3.7.2016 |

Ei kommentteja

Elämä on omia valintoja täynnä

30.6.2016 |

over

Elämä on valintoja.

Elämään kuuluu aina molemmat kolikon kääntöpuolet ja rikkaita ovat he, jotka pääsevät tutustumaan kolikon molempiin puoliin. Tosin se hinta voi sillä hetkellä tuntua turhan kalliilta mutta loppupelissä se on lottovoitto.

Rikkaimpia ovat mielestäni he jotka kykenevät kaiken keskellä muuttumaan, sillä mikään ei ole voimakkaampaa ja kantavampaa kuin muutos. Onnistuakseen tulee kuitenkin halu muutokseen olla todellakin vahva, sillä sinä olet se ainoa ihminen joka voi sen muutoksen toteuttaa.

On ihmisiä jotka voivat pistää muutoksia ja maanvyöryjä liikeelle mutta vain itse voi todellisen muutoksen saada aikaiseksi. Hyvin harva meistä uskaltaa lähteä tälle muutoksen tielle, sillä se on ehkä elämän yksi pelottavimmista reiteistä, sillä se on suora tie omaan itseemme ja matkalla sinne joutuu kohtaamaan monta virhettä, erhettä ja puuttellisuutta jotka tulee käsitellä jotta voi päästä itsensä kanssa maaliin.

Toisia ei käy muuttaminen eikä edes yrittäminen.

Vain omaa käytöstään voi muuttaa ja täytyy myös muistaa, että sitä on myös vastuussa vain itsestään ja omasta muutoksestaan.

Mitä se muutos vaatii toteutuakseen?

Se vaatii tahtotilan ja vahvan halun, sillä mitään muuta voimavaraa se ei saa itselleen tuolle alkusysäykselle. Se tarvii myös ymmärryksen siitä, että kokee ja päättää, että on tarpeeksi arvokas saavuttaakseen jotain muuta kuin sen vanhan totutun tai huonoksi todetun.

Muutos vaatii todella paljon mutta kerran sen koettuaan ihminen tietää, että mikä tahansa on mahdollista.

Ei kommentteja