Turkoosista haaveillen

Avainsanat: , , , , , , , ,

kuuba uiminen

Ihana elokuu ja aurinko. Silti mietin muutaman kerran, että varaanko matkan sinne missä aurinko paistaa non stoppina, ruoka odottaa katettuna valamiissa pöydässä ja vesi löytyy vain muodossa meri ja uima-allas, ei sateen muodossa (muuta kuin suihkussa).

Päätin, että tilaan matkan minulle ja lapselleni. En kovin mieluusti käytä sanaa ansaittua lomaa, sillä millä perustelen sen minulle ansaituksi ja jollekin toiselle taas ei? Käytän mieluummin sanontaa, että loma tulee tarpeeseen ja kun muistaa kuunnella itseään ja kehoaan ei tarvitse mennä loppuvuotta kireänä kuin viulunkieli.

Olen itse asettanut viimeisen vuoden ajan itselleni kovat tavoitteet jotka suoritin hyvin arvosanoin. Sitten tuli tuo avioero joka vaati oman totuttelunsa, se ei käynyt yhtä nopeasti kuin Rainmanissa, jossa Dustin Hoffman laski lattialle pudonneet tulitikut sekunnissa. Tässä on joutunut jälleen kerran kohtaamaan itsensä, toisensa ja tuntemattomat aivan uudella tavalla.

Kesälomaa minulle ei juurikaan ollut kertynyt työni puolesta, joten nyt sitten päätin että viikko altaan reunalla katsellen kun muut vetävät ilmasia Les Mills jumppatuokioita ovat mitä parasta viihdettä. Ruokaa saa syödä parin tunnin välein ja huolto ei petä. Olen aivan varma, että tuon viikon jälkeen jaksan kirjoittaa tulevan tutkielman hujauksessa.

Minua vähän kieltämättä harmitti se, etten ole mitenkään rantakuosissa omasta mielestä, jolloin eräs ihana ihminen totesi kysymykseeni että miten pääsee rantakuntoon 6,5 viikossa oli: pistät bikinit päälle ja kävelet rannalle. Helppoa!

Juuri näin, miksi sitä pitääkin kokea ja potea ulkonäköpaineita?

– Scarlet –

4 vastausta artikkeliin “Turkoosista haaveillen”

  1. Tiia K sanoo:

    No biksuja en käytä, uikkaria kyllä, mutta en välitä miltä näytän niissä tai kait vähän välitän. Mutta sparraan olla välittämättä. Yritän muistutella myös, että 20-vuoden päästä minäni tulee miettimään, hei näytinpä hyvältä tänä päivänä. Koko naiseloni on siivittänyt tämä riittämättömyyden tunne ja vasta jälkikäteen aina ymmärtää, hei olin aivan ok, vaikka 20-vuotiaana, miksi murehdin niin paljon.

    Iloa päivään!

    • Scarlet sanoo:

      Tiia K: juuri noin kuten kirjoitat, minullakin on jokin käsittämätön riittämättömyyden tunne etten kelpaa tällaisena.
      Pitää päästä eroon tuosta kuvitelmasta.
      Ihanaa viikonloppua

  2. Maiju sanoo:

    Mä en ole enää miettinyt rantakuosia moniin vuosiin. Tosin mä olen lopettanut myös rannoilla makaamisenkin 😉 Sä oot ihan hyvä noin 😉

    • Scarlet sanoo:

      Maiju: Kiitos, eikö olekin hassua miten sitä asettaa itselleen ihan tyhmiä ongelmia? 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *