Yksinäisen kohtaamisesta

Avainsanat: , , , , ,

viinipullon korkit

 

 

Se olisi aatto viikon kuluttua.

Nyt vain alkaa tuntumaan siltä, että tämä kaupungissa vellonut tauti iskee minuun, sillä niin väsynyt olen. Tosin olen vallan iloinen jos ei tuo liki 40 asteen kuume meille tule, muista sivuvaikutuksista puhumattakaan. Huomenna olisi muksun viimeinen koulupäivä, samoin minulla työpäivä. Lauantai aamuna pitäisi raahautua vielä 9.00 joululaulajaisiin ja sitten loma.

Lahjoita joulukukka yksinäiselle sai viime tietoni mukaan 220 joulukukka lahjoitusta, joista ensimmäinen on viety tänään perille. Kiitos kaikille jotka kertoivat asiasta eteenpäin ja osallistuivat.

Lainaan tässä viejän omia tuntemuksia kohtaamisesta.

♥ ♥ ♥

Kävin tänään viemässä ensimmäisen joulukukan ihanalle 92 vuotiaalle, yksinasuvalle leskirouvalle. Istuin hetken sisällä ja juteltiin hetki ihmisarvosta, ilmoista, elämästä, kukkasista ja suklaasta. Laitoin jalan siteen vähän paremmin ettei paina jalanpohjassa, hain tutusta lähikaupasta juttuja, mitä ei kauppakassilla saa, laitoin kukan pöytään ja vein roskapussin. Avasin pyydettäessä kirjeen ja luin ääneen joulukortin lähes sokealle. Lähtiessä halattiin kyyneleet silmissä molemmat. Hän jäi yksin viettämään joulua. Minä menen kotiin lasten ja perheeni luo.

Muistan taas paremmin miksi teen tätä työtä. Pienillä pienillä asioilla on iso iso merkitys. Pieni hetki aikaa on arvokkainta mitä toiselle voi antaa. Hyvää joulua kaikille ja kiitos että teette tämän mahdolliseksi. Huomenna ja maanantaina pääsette muutkin jakamaan kukkia ja ilahduttamaan yksinäisiä.

♥ ♥ ♥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *