Avainsanat: anteeksianto, ero, kiitollisuus, oma elämä, positiivisuus, tulevaisuus
Muistatko kun lähdit ensimmäistä kertaa yhdessä ulos syömään ”elämäsi” rakkautesi kanssa? Sinä kämmäät ja juomalasi kaatuu, haarukka tippuu lattialle, mutta se ei seurustelukumppaniasi haittaa vaan hän nostaa lasin pystyyn, nostaa haarukkasi ja hakee uuden ja auttaa sinua. Katsoo vielä kaupanpäällisiksi spanieli silmillä sinua. Kun hän puolestaan röyhtäisee tai pieraisee, niin se ei haittaa sinua sillä sinä olet rakastunut.
Kuluu useita vuosia, ja olette syömässä ja sinulta kaatuu punkkulasi ja puolisosi tuhisee ja hermostuu vähän että oliko ihan pakko!? Sinunkaan mielestä pieru vaan ei ole hauska, vaikka mitä siitä sanottaisiin.
Samat henkilöt, samat olosuhteet, erilainen suhtautuminen!
Me valitsemme, miten me näemme ihmiset.
Tämähän menee niin, että kun me haluamme pitää jostakusta, oli se sitten puoliso tai kaveri, me voimme olla hyvin suvaitsevaisia tai sitten ei. Kun me haluamme, että joku ihminen ärsyttää meitä, me keskitymme yksinomaan vain hänen vikoihinsa, emmekä halua nähdä tai puhua mistään muusta.
Oma asenteemme, ei toisen henkilön käytös, määrää sen, miten koemme hänet.
Lieneekö tämä aikuisen naisen ikä joka tuo syvempää ymmärrystä ja anteeksiantoa tullessaan, vai olenko oikeasti muuttumassa fiksummaksi? Olen huomannut, että asenne on se mikä on lähestulkoon aina oikea vastaus lähes kaikkeen. Jos joku on minua kohtaan inhottava, niin jos naljailen takaisin niin huono kierre on valmis ja se syö ihmistä, ja eniten se syö minua.
Vain omaa käytöstään voi muuttaa, sillä en voi muuttaa ketään toista mukavaksi tai toisenlaiseksi suhtautujaksi minua kohtaan, mutta voin yrittää vastata entistä ystävällisemmin toisille ihmisille.
Hieroja ja energiahoitajani sanoikin minulle, että minun pitäisi avata sydämeni ja vastata rakkaudella kaikkeen. Kysyinkin häneltä, että miten se on mahdollista kun sydämeni on särkynyt?
The Moment you will let it go, it will happen
– Scarlet –
Vastaa