Avainsanat: avioero, energiat, hidas elämä, hyvä elämä, matka, rakkaus, toivo, tulevaisuus, universumi, usko
Onko mitään niin hoettua suuren rakkauden löytämisen rinnalla kuin sielunystävän ylistäminen ja kuinka se on löytynyt?
Olen aina miettinyt, että onnellisia ovat ne jotka voivat sanoa löytäneensä oman sielunystävänsä, mutta mitä se oikein tarkoitaa, ovatko he löytäneet sen? Uskon että useimmat eivät ole, vaan moni elää edelleen kuvitelmassa jonka ulkoiset hapatukset ovat luoneet. Nämä ihmiset kuvittelevat, että tämä ihminen jota ei ole koskaan tavannut on tuleva sielunystäväsi. Hän ymmärtää sinua täydellisesti, ja sitten kun löydät sielunystäväsi olet kokonainen, sillä hän on juuri se puuttuva palanen joka täydentää elämäsi paletin ja kaikki asiat loksahtavat paikoilleen.
Ei.
Ensinnäkin oivalsin, että sielunystävän tarkoitus ei ole täydentää sinua ihmisenä, vaan hänen tehtävänsä on tuoda lisä-arvoa ja auttaa sinua kasvamaan ihmisenä. Jos etsit ymmärrystä ja hyväksyntää toisesta ihmisestä niin olet pahasti väärillä raiteilla. Aivan ensimmäisenä sinun tulee tehdä matka omaan itseesi ja sieluusi, ja tarkoitan että todella syvälle sinne itseesi. Sillä jos et ymmärrä itseäs, on tuleva parisuhteesi oleva puutteellinen ja vajaa. Miten voit odottaa toisen ymmärtävän itseäsi, kun et edes itse ymmärrä itseäsi?
Onni ja onnellisuus ei tule ulkoapäin vaikka seisoisit päälläsi ja halaisit Äiti Ammania koko viikon. Onni on ja asuu jo sisälläsi, sillä sinä olet oman itsesi onni, suru, lohdutus, toivo, myötätunto ja laajempi ymmärrys. Sinä olet se kokonaisuus. Uskon nykyään siihen, että jahka olet valmis itsesi kanssa ja sisäiseen matkaasi, niin vetovoiman laki vetää puoleesi toisia samankaltaisia ihmisiä jotka myös ovat kulkeneet oman matkansa omaan sisimpäänsä, ja ovat sinut itsensä ja menneisyytensä kanssa. Ihan sieltä lapsuudesta saakka.
Itse en ole vielä tavannut tällaista henkilöä, sillä ex-puolisoni, aivan kuten minäkin oli täysin keskeneräinen koskien tätä matkaa minuuteen silloin kun tapasimme ja elimme yhdessä. Yhteiset vuotemme ja varsinkin eromme viime kuukaudet ovat opettaneet minulle todella paljon. Vaatii suunnattomasti rohkeutta myöntää omasta elämästä tällaisia asioita, mutta myönnettävä se on, sillä totuutta ei voi paeta.
Se vapauttaa! Eikä se loppujen lopuksi edes tee kipeää.
Voin vain puhua omasta kasvustani ja kokemuksestani, ja todeta että olen kasvanut vähintäänkin 20 vuotta lyhyessä ajassa. Kasvukivut ovat olleet kovat, mutta ne ovat olleet tarpeen. En ole enää sama ihminen millään tasolla, ja olen siitä äärettömän kiitollinen.
Minun on täytynyt opetella, ja opettelen vieläkin rakastamaan omia valoisia ja pimeitä puoliani. Pyrin olemaan itselleni armollinen, ja lakata tuomitsemasta tekojani oikeiksi tai vääriksi, vaan ottamaan teot myötätunnolla ja anteeksiannolla vastaan. Samaa pyrin toisten ihmisten kohdalla. Älä tuomitse, vaan kohtaa heidät myötätunnolla ja avoimin mielin. Tosin tähän voi lisätä, että kohdata rakkaudella sanonta voi tuntua välillä turhalta hurskastelulta, kun jo tuo myötätunnon harjoittaminen omalla kohden tekee tiukkaa. Sillä aina tekisi mieli sivaltaa ja soimata itseään kunnolla ja ottaa pari uimaradallista siinä ”minä olen huono ihminen” radalla, ihan vain niinku varuiksi.
Me synnytään vailla mitään odotuksia, mutta meidän täytyy ensin mennä rikki jotta voimme kasvaa entistä ehjemmäksi.
– Scarlet –
Mulla on sielunystävä. Yhdessä ollaan kasvettu tähän missä nyt ollaan ja kasvu vielä jatkuu. Ei tämä aina ole ilman kipuilua sujunut, mutta tässä nyt kuitenkin ollaan. Meillä on ollut periaatteena, että toista ei yritetä muuttaa, mutta yhdessä voidaan miettiä miten asiat saataisiin toimimaan niin, että molemmatovat tyytyväisiä.
Minä olen onnekas, koska minun sielunystäväni on oma mieheni. Kasvua yhdessä takana pian 24 vuotta.
Outi: Ihanaa, että olet omasi löytänyt <3
Mahtava kirjoitus:) Luulin että olin löytänyt sielunystävän(eksä);olimme ison osan ajasta (Venezuelassa&USAssa) yhdessä 24/7 ja kerroimme kaiken toisillemme,ei ollut salaisuuksia.Mutta loppujen lopuksi emme kai sittenkään olleet sielunystäviä.
Jael: aina se ei ole se lähin ihminen joka automaattisesti on se sielunystävä..
minäkin sain huomata sen…
Toivotaan että löydämme vielä sen oikean true soulmaten <3
Toivottavasti… vaikeaa sillä oli elämämäni rakkaus.Mutta eihän sitä tiedä….Eli tsemppejä molemmille!
Jael: ei sitä koskaan tiedä, riittää kun on avoin mieli 🙂